Preludi: Musiikki, muisti ja me

Leena Unkari-Virtasen dosentuuriluento

Dosentin juhlaluennossa tarkastelen dosentuurini aluetta, musiikinhistorian pedagogiikkaa, kolmesta näkökulmasta. Näkökulmien avulla sanoitan musiikinhistoriaoppiaineen mahdollisia merkityksiä, myös eettisiä. Näen näistä merkityksistä muistuttamisen yhä tärkeämmäksi esimerkiksi ops-työssä, opettamisessa ja oppimisessa sekä kaikessa ajankohtaisessa keskustelussa musiikista, taiteesta ja kulttuurista.

Musiikinhistoria tutkimuskohteena: Historia-oppiaineiden yhteisenä päämääränä voidaan nähdä historiallisen tietoisuuden lisääminen. Aikana, jolloin yhteiset totuudet kyseenalaistetaan, historian opetusta pakotetaan yhteisiin kaanoneihin ja menneisyyden tarkastelun eettisyys riippuu pahimmillaan some-kanavasta, tietoinen ja tutkimuksellinen historiallisten näkökulmien ”ottamisen” taito korostuu. Miten musiikinhistorian opetus vastaa näihin haasteisiin?

Musiikinhistoria yhteisenä muistina: Muisti rakentaa minut minuna ja meidät meinä. Muistaminen on menneisyyden ja tulevaisuuden kutsumista tähän hetkeen. Myös tulevaisuuden juuret ovat menneisyydessä ja muistissa, sillä muistaminen suuntautuu myös tulevaisuuteen. Muistamista ammennetaan kulttuuristen kertomusmallien varannosta, joka on laajempi kuin musiikinhistorian tutkimusvaranto. Jopa unohtaminen, kertomatta jättäminen, on muistamista. Olemmeko tietoisia, kenellä on vaikutusvaltaa muistimme varantoon? Vai onko meillä kaikilla? Miten käytämme opetuksessa valtaamme muistaa tai unohtaa?

Kiinalaishistorioitsija Sima Qin (n. 100 eaa) kertoo keisarin määräyksestä hävittää muistitieto v. 213 eaa: ”Ensimmäinen keisari keräsi ja poisti laulut, dokumentit ja sadan koulukunnan sananparret tehdäkseen ihmiset tyhmiksi ja varmistaakseen, ettei kukaan Taivaan alla hylkäisi nykyhetkeä menneisyyden avulla” (siteerattu Onnismaa 2025 mukaan).

Musiikki maailmassa olemisen tutkimisena: Me kannamme kokemuksissamme yhteistä muistia ja muokkaamme kulttuurisesta kertomusvarannosta omia, ainutkertaisia ja eläviä tulkintoja. Näitä tulkintoja ei voi ohjata tai opettaa, vaan ne kehkeytyvät kokemuksellisessa dialogissa menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa, kohtaamiemme kertomusmallien kanssa ja yhteydessä kuulemaamme, esittämäämme, lukemaamme, muistamaamme tai kuvittelemaamme musiikkiin. Uudet tapahtumat luovat uuden menneisyyden myös musiikille, näin esimerkiksi Venäjän hyökkäysota on näyttänyt. Niinpä yksilön tai musiikin menneisyyttä ei voi koskaan lopullisesti selvittää, sillä uusia tapahtumia syntyy koko ajan. Onko musiikinhistorian opetuksella mahdollisuutta kutsua meitä dialogiin menneisyyden kanssa, vai onko opetus jo puristettu liian ahtaalle?

Musiikinhistoria elää monessa aikahorisontissa. Musiikinhistorian opetus voi luoda elävää ja uudistuvaa vuoropuhelua menneisyyden ja tulevaisuuden välillä – ei vain historian säilyttäjänä, vaan sen sykkeen ylläpitäjänä.

Leena Unkari-Virtanen on musiikin tohtori, työnohjaaja (STOry) ja konsultti (FINOD). Hän on opiskellut Sibelius-Akatemian lisäksi mm. Sorbonnessa ja IRCAMissa Pariisissa sekä Helsingin Yliopistossa. Hän on opettanut musiikin historiaa korkea-asteella, musiikkiopistoissa ja vapaan sivistystyön kentällä sekä kirjoittanut ja toimittanut lukuisia julkaisuja mm. transformatiiviseen oppimiseen ja osaamiseen, ennakointiin ja erilaisiin työelämän muutoksiin liittyen. Hänelle myönnettiin tieteellinen musiikinhistorian pedagogiikan alan dosentin arvo joulukuussa 2024.

Tapahtuma on osa Preludi-sarjaa. Preludit ovat luentoja ja luentokonsertteja, joilla Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan nimitetyt professorit ja dosentit esittäytyvät sekä yliopistoyhteisölle että yleisölle. Paikkoja on rajoitetusti, joten yleisöä pyydetään tulemaan paikalle ajoissa.

Muutokset ovat mahdollisia.

Lisätiedot

Tuula Kivistö, tuula.kivisto@uniarts.fi