Tietoa Musiikkitalosta

Helsingin kaupunginorkesteri

Kun säveltäjät Martin Wegelius ja Robert Kajanus perustivat orkesterin Helsinkiin kesällä vuonna 1882, heidän kunnianhimoinen suunnitelmansa oli kerätä kaupungin parhaat muusikot ja ulkomailta palkatut soittajat yhteen ja tarjota helsinkiläisille elämyksiä suurten säveltäjien mestariteoksista viikoittaisilla konserteilla 36 soittajan voimin.

Periaate huippumuusikoiden säännöllisestä orkesteritoiminnasta on pysynyt elinvoimaisena näihin päiviin saakka. Lähes 140 toimintavuotensa aikana Helsingin kaupunginorkesteri on kantaesittänyt valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla, ja jatkaa oman aikansa musiikin esittämistä tilaamalla teoksia sekä kansainvälisiltä että kotimaisilta säveltäjiltä. Vuosina 2019–2025 toteutettava tilaussävellysten sarja, kahdeltatoista nykysäveltäjältä tilatut Helsinki-variaatiot liittävät oman aikamme sävelet ennen vuonna 1945 sävellettyihin Helsinki-aiheisiin teoksiin.

Vuosittain yli 110.000 kuulijaa tavoittava, nykyisellään 102 muusikon vahvuinen Helsingin kaupunginorkesteri on kasvanut tärkeäksi osaksi helsinkiläisten kulttuurillista pääomaa. Kaupunginorkesterin työ koskettaa niitäkin, jotka syystä tai toisesta eivät pääse konsertteihin Musiikkitaloon. Kansainvälisten kiertueiden lisäksi orkesteri esiintyy erilaisissa kokoonpanoissa eri puolilla Helsinkiä sekä tarjoaa lapsille ja nuorille esiintymismahdollisuuksia ja tavoittaa erityisryhmiä monipuolisen yleisötyön kautta. Orkesteri kutsuu nyt jo kolmatta kertaa kokonaisen ikäluokan – kaikki vuonna 2020 syntyvät helsinkiläislapset – nauttimaan musiikista perheineen seitsemän vuoden ajan orkesterin kummilapsina.

Verkossa sekä mm. keskustakirjasto Oodissa suorana ja jälkilähetyksenä nähtävät HKO Screen -konsertit sekä taustoittavat haastattelut tuovat katsojan entistäkin lähemmäksi soivan taideteoksen syntyprosessia. Yhteistyö levy-yhtiö BISin kanssa tallentaa orkesterin tulkintoja huipputason äänityksinä kaikkien saataville ja pitkälle tulevaisuuteen.

Helsingin kaupunginorkesterilla on toimintansa aikana ollut 13 ylikapellimestaria. Vuonna 2016 aloittaneen ylikapellimestari Susanna Mälkin johdolla orkesteri on kehittynyt kansainvälisesti yhä vaikuttavammaksi sinfoniaorkesteriksi, jonka tunnistettava sointi on tärkeä osa helsinkiläistä äänimaisemaa.

Helsingin kaupunginorkesterin verkkosivut

Radion sinfoniaorkesteri

Vuonna 1927 vuoden vanhassa Suomen Yleisradiossa havaittiin, ettei radio-ohjelmien vaatimaan musiikkimateriaalin tarpeeseen pystytty vastaamaan ilman omaa orkesteria. Päätettiin perustaa 10-henkinen Radio-orkesteri, joka vuosien varrella kasvoi sinfoniaorkesterin mittoihin.

Radion sinfoniaorkesterin (RSO) tehtävä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Suurten klassis-romanttisten mestariteosten ohella RSO:n ohjelmisto sisältää runsaasti nykymusiikkia ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilaamia teoksia. Lisäksi RSO tallentaa suomalaista orkesterimusiikkia kantanauhoille Yleisradion arkistoon.

RSO:n ylikapellimestari on Hannu Lintu, jonka kausi päättyy keväällä 2021. Ennen häntä ylikapellimestareina ovat toimineet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Hannu Linnun kauden päätyttyä  ylikapellimestarina aloittaa Nicholas Collon.

RSO:lla on aina ollut merkittävä rooli suomalaisen musiikin menestystarinan rakentamisessa. Orkesteri on tilannut, esittänyt, levyttänyt ja vienyt ulkomaille mm. Magnus Lindbergin, Kaija Saariahon ja Esa-Pekka Salosen musiikkia heidän uransa alusta asti, ja näin edistänyt säveltäjien kansainvälisen tunnettuuden kasvua. Niin ikään RSO on pyrkinyt löytämään uusia suomalaisia esiintyjäkykyjä ja tarjoamaan heille ponnahduslaudan kansainväliselle uralle.

Koko historiansa ajan RSO:n konsertit on välitetty Yleisradion kanavien kautta kaikille suomalaisille. Yle Areenan ja Yle Radio 1:n suorien lähetysten lisäksi konsertit nähdään taltiointeina myös Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä. Lisäksi niitä voi kuunnella jälkikäteen Yle Areenan RSO-katalogissa.

Radion sinfoniaorkesterin verkkosivut

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian konsertit avaavat näyteikkunan tulevaisuuden huippuartistien työskentelyyn ja tarjoavat unohtumattomia taide-elämyksiä. Sibelius-Akatemia kuuluu Euroopan suurimpiin musiikkiakatemioihin ja se on arvioitu yliopistovertailussa yhdeksi maailman parhaista esittävien taiteiden korkeakouluista.

Esiintyminen on tärkeä osa Sibelius-Akatemian opiskelijoiden opintoja, ja akatemia järjestää yli 700 konserttia vuodessa. Valtaosa konserteista järjestetään Musiikkitalon konserttisaleissa. Konserteissa kuullaan niin vierailevia kansainvälisiä huippuosaajia kuin tulevaisuuden nimiä uriensa alkutaipaleella.

Ohjelmistosta löytyy konserttielämyksiä elektronisesta klassiseen musiikkiin. Osaan konserteista on vapaa pääsy, ja maksulliset konsertit ovat edullisia, mahdollistaen laadukkaan konserttikokemuksen saavutettavaan hintaan.

Tutustu Sibelius-Akatemian ohjelmistoon 

Musiikkitalon seinät puhuvat puoliääneen, antaen tilaa tärkeimmälle, musiikille. Avoimuus ja kohtaaminen ovat olleet lähtökohtina myös arkkitehtuurissa.

Suunnittelijat

Turkulainen LPR-Arkkitehdit Oy voitti Musiikkitalon kansainvälisen arkkitehtikilpailun vuonna 2000 ehdotuksellaan ”a mezza voce”, “puoliääneen”. Musiikkitalon pääarkkitehdit ovat Marko Kivistö, Mikko Pulkkinen ja Ola Laiho. Kaiken kaikkiaan 30 LPR-arkkitehdit- toimiston arkkitehtiä on vastannut Musiikkitalon suunnittelusta.

Puoliääneen

”A mezza voce” -ehdotuksen tekijöiden näkemyksenä on ollut, että uudisrakentamisella tulee eheyttää ja rauhoittaa Töölönlahden alueen yleisilmettä. Talo kiinnittyy ympäristönsä koordinaatistoon siten, että Musiikkitalon päämassan kaksi sivua noudattavat Finlandia-talon ja eduskuntatalon suuntia.

Korkeimmat osat on sijoitettu mahdollisimman lähelle vihreää vyöhykettä jatkamaan vaikutelmaa julkisista rakennuksista puistossa. Mannerheimintien ja Töölönlahdenkadun puolelta umpinaisempi vihreäksi patinoitu kuparijulkisivu etsii yhteyttä Etu-Töölön rakennuskantaan sekä vehreään puistomassaan.

Musiikkitalon avoin, toiminnot esille asettava lasinen puoli liittää rakennuksen etelä- ja itäpuolen uudempaan rakennuskantaan. Eduskuntalo on mukana aukiosommitelmassa ja maisema sen portailta alas puistoalueiden suuntaan on avoin.

Matalan rakennusosan kalteva puistomainen viherkansi laskeutuu kohti etelää antaen tilaa vastapäisen Kiasman itsenäiselle arkkitehtuurille.

Tilaajan tavoitteena Musiikkitalolle on ollut avoimuus.  Musiikin ammattilaisten, opiskelijoiden ja yleisön välille pyritään mahdollistamaan vuorovaikutustilanteiden syntyminen. Rakennuksen ytimeen, viinitarhamaiseen konserttisaliin on käynti kehämäisestä lämpiöstä. Kraaterimaisena laskeutuva sali avautuu ääntäeristävien lasiseinien läpi lämpiö- ja aulatiloihin, joita hyödynnetään päiväaikaan kahvila- ja näyttelytiloina.

Konserttisalin lisäksi taloon sijoittuu viisi pienempää musiikkisalia n. 140–400 hengelle. Salien akustiset ominaisuudet on suunniteltu niiden käyttötarkoitusten mukaan.

Rakennuksen pohjataso on konserttisalin lavan, harjoitussalien ja lastaustilan taso. Pohjakerroksissa sijaitsevat kummankin orkesterin taiteilijahuoneet kahden valopihan ympärillä. Talon ja orkesterien hallintotilat ovat lämpiön yläosassa omana tilaryhmänään.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian luokka- ja toimistotilat ryhmittyvät Karamzininpuiston suuntaan avautuvan sisäspihan ympärille seitsemään kerrokseen. Näistä kahdessa alimmassa kerroksessa ala-aulan äärellä sijaitsevat yliopiston studiotilat ja avoin musiikkikirjasto.

Impulssi

Hämärä ja hiljainen työmaa on mystinen paikka. Keskellä vielä vilkkaasti elävää kaupunkia rauhoittunut tila antaa lupauksen tulevasta. Levähdyspaikasta. Päiväsaikaan työmaa on hektinen, ajoittain rasittava ympäristö. Illalla työn meteli, vaatimukset ja ongelmat ovat hetkeksi vaienneet. Keskeneräisyyskin vaikuttaa asettuneen lepäämään eikä juuri nyt pyydä mitään. Musiikkitalolla on tehtävä. Sen tehtävä on synnyttää impulsseja. Impulssi määritellään fysiikassa voiman ja sen vaikutusajan tulona. Latinan kielen pulsus-sanasta tuleva impulssi tarkoittaa myös sykäystä, ja sillä kuvataan liikevoimma, herätettä, virikettä, yllykettä, ehkä jopa mielijohdetta.

Sellaisessa toiminnassa, jolla pyritään vaikuttamaan, saamaan aikaan muutosta ja liikettä, tulee impulssin saada alkunsa sisältä päin. Tämä lienee keskeistä myös pyrkiessämme tunnistamaan, synnyttämään ja lisäämään kauneutta.

Impulssien tulee ohjata meitä kohti asioita, joissa hyvä muuttuu näkyväksi ja tuntuvaksi – koskettavaksi. Muuten hyvyydestä tulee käsitteenä abstraktio, pelkkä käsite. Syvyydestä kumpuavat impulssit kantavat pidempään ja suuntautuvat kohti toista syvyyttä.

Tarvitaan asialleen omistautuneita ihmisiä, jotka antautuvat saamalleen valolle. Ilman näitä ihmisiä hyvät ja kauniit asiat eivät avaudu muille ja muutu kutsuviksi. Asian kiinnostavaksi muuttaminen perustuukin pitkälle siihen, että omalla olemuksellaan nämä innoittajat kertovat, miten jokin asia sytyttää sellaisen loisteen, joka valaisee koko huoneen.Näin siitä muodostuu tavoiteltava, kutsuva pinta, jonka koskettaminen kiehtoo. Siksi, että ihminen tahtoo itse tulla kosketetuksi. Samaan aikaan nämä asiat näyttäytyvät turvallisina, luotettavina ja aitoina tiloina, jotka myös synnyttävät uskallusta kohtaamiseen.

Marko Kivistö
Musiikkitalon pääarkkitehti

Marko Kivistö: Hiljainen huone – Musiikkitalon arkkitehdin muistikirjasta (2011)
Kirjapaja, Helsinki
Lyhennetty lainaus luvusta Impulssi.

Musiikkitalo saa 123-äänikertaiset konserttisaliurut vuonna 2024.

Uudenlainen ja moderni muotokieli muuttaa mielikuvaa uruista. Toisin kuin yleensä, urkujen noin 10 000 pilliä sijoitetaan soittimen sisään, ja näkyville otetaan normaalisti urkujen sisällä ilmavirtaa kuljettava putkisto. Muoto sopii upeasti yhteen Musiikkitalon kauniin arkkitehtuurin kanssa.

Ennennäkemättömät urut rakentaa käsityönä itävaltalainen Rieger Orgelbau.

Musiikkitalon uusista uruista tulee rikkaat ja mahdollisimman monenlaisen musiikin esittämiseen sopivat. Urut on pyritty näkemään tulevaisuuden soittimena eivätkä ne siten ole sidottu yhteen aikakauteen, tyyliin tai genreen. Säveltäjiä instrumentti kiehtoo erityisesti lukuisten uutta musiikkia innoittavien apulaitteiden ja teknisten ratkaisujen kautta. Näitä ovat esimerkiksi mikrotonaalinen pillistö, säädeltävä ilmanpainejärjestelmä ja lukuisat yläsäveläänikerrat. Urkuihin tulee kaksi soittopöytää, toinen lavalle ja toinen ylös urkujen yhteyteen. Tämä mahdollistaa urkurin työskentelyn aivan kapellimestarin vieressä ja yleisön näkyvillä.

Urut saivat alkunsa, kun Kaija Saariaho lahjoitti hankkeelle alkupääomaksi miljoona euroa.

Lue lisää uruista #UrutSoimaan-sivuilta

Musiikin ja arkkitehtuurin lisäksi Musiikkitalossa on myös nähtävää kuvataiteen ystäville. Reijo Hukkasen Laulupuut ja Kirsi Kaulasen Gaia on suunniteltu tilaustyönä Musiikkitaloa varten. Lisäksi Musiikkitalossa on teoksia valtion taideteoskokoelmasta. Näistä Antti Immosen veistos Black Smoker on esillä Sibelius-Akatemian sisäänkäynnin luona ja Laila Pullisen veistos Kevät ihmisessä on sijoitettu sisälle Musiikkitalon kulmaan, jossa Mannerheimintie ja Kansalaistori kohtaavat.

Gaia

Gaia on Musiikkitalon kattoon kiinnitetty monumentaaliveistos. Se on kunnianosoitus luonnolle sekä elämälle ja onkin saanut nimensä muinaiskreikkalaisen maan jumalattaren mukaan. Yhteys luontoon syntyy orgaanisuuden lisäksi veistoksessa esiintyvien uhanalaisten kasvien kautta. Veistoksessa on 28 Suomen 150 tällä hetkellä uhanalaisesta kasvista. Orgaaninen veistos on sidoksissa paikkaan mistä sitä katsotaan. Riippuen paikasta, veistos näyttäytyy milloin torvena, saksofonina, maisemana tai kiertyvänä muotona.

Laulupuut

Laulupuut on toteemi kaikille Musiikkitaloon tuleville ja sen ohitse kulkeville. Leikkisä teos herättää huomion tunnistettavien elementtien kautta, mutta jättää myös katsojalle pohdiskeltavaa. Tunnistettavat elementit – flyygelin kannet, halkopinot ja hauen pää – asettuvat sopusuhtaisesti Musiikkitalon ja Töölönlahden maisemaan. Varjoaan vaaleampi teos sulautuu kaupunkimaisemaan ja vaikuttaa ihmisiin, vaikkei sitä katselisi aktiivisesti. Laulupuun inspiraationa on toiminut Aaro Hellaakosken (1893–1952) runo Hauen laulu (1928).

Valtion taideteoskokoelma

Reijo Hukkasen ja Kirsi Kaulasen vartavasten Musiikkitaloon suunniteltujen veistosten lisäksi Musiikkitaloon on sijoitettu teoksia Valtion taideteoskokoelmasta. Musiikkitalon Sibelius-Akatemian sisäänkäynnistä taloon tultaessa kävijät ottaa vastaan Antti Immosen veistos Black Smoker, Mannerheimintiellä kulkeville näyttäytyy Laila Pullisen veistos Kevät ihmisessä. Lisäksi Musiikkitalon toimistotiloihin on ripustettu Kirsi Kivivirran, Kari Soinion, Susanne Gottbergin ja Maiju Salmenkiven töitä.

Tahtipuikkotaulu

Joulukuussa 2014 Uuden Lastensairaala 2017 -hankkeen hyväksi huutokaupattu Tahtipuikkotaulu on asetettu pysyvästi esille aulaamme. Taulun osti Tiina ja Antti Herlinin Säätiö ja se tuotti Lastensairaalalle 41 000 €.

Tahtipuikkotaulun on koottu 12 huippukapellimestarimme tunnistettavin työväline. Puikkonsa taulua varten lahjoittivat Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon emeritus-professorit Jorma Panula ja Leif Segerstam, sekä nykyinen professori Atso Almila. Muut lahjoittajat ovat kapellimestarit Okko Kamu, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Sakari Oramo, Osmo Vänskä, John Storgårds, Mikko Franck, Susanna Mälkki ja Hannu Lintu. Teoksen on sommitellut graafikko Antti Hannuniemi, joka lahjoitti hankkeelle työpanoksensa. Muotoplate Oy, ArtWay ja Oy Werner Ab lahjoittivat taulun muut materiaalit.