Arvioitu kesto

1 h

Järjestäjä

Radion sinfoniaorkesteri

Kaisa Kortelainen, traverso
Jouko Laivuori, cembalo
Kaisa Kallinen, barokkiviulu
Ritva Kaukola, barokkialttoviulu
Jukka Rautasalo, barokkisello

Johann Sebastian Bach: Musikalisches Opfer BWV 1079

Vuonna 1747 jo korkeaan ikään ehtinyt Johann Sebastian Bach teki matkan kotikaupungistaan Leipzigista Potsdamiin tavatakseen poikaansa Carl Philipp Emanuelia, joka työskenteli Fredrik Suuren hovissa cembalistina. Matka sai uudenlaisen merkityksen, kun myös kuningas, kuultuaan Bachin läsnäolosta, halusi hänet tavata. Tapaamisesta muodostui yksi kuuluisimmista anekdooteista musiikin historiassa.
Hovin seuratessa tapahtumia Kuningas esitteli Bachille keksimänsä teeman ja pyysi säveltäjää improvisoimaan siitä fuugan. Bach asettui koskettimiston ääreen ja soitti teeman pohjalta kolmiäänisen fuugan. Sitten kuningas pyysi kuusiäänistä fuugaa. Tämä oli ylivoimainen tehtävä jopa Bachin kaltaiselle improvisoinnin mestarille. Bach pyysi saada säveltää fuugan myöhemmin ja lähettää teoksen sitten kuparilaatalla painettuna kuninkaalle.
Kaksi kuukautta myöhemmin sävellys oli painettu ja saanut nimekseen ”Musiikillinen uhrilahja” ”Musicalisches Opfer”. Painettu lopputulos oli laajentunut kokoelmaksi kontrapunktisia taidonnäytteitä kuninkaan antaman teeman pohjalta: kaksi fuugaa otsikoilla Ricercar, kymmenen taidokasta kaanonia, joista yhdeksän arvoituskaanonien muodossa, sekä laaja triosonaatti kuninkaan omalle soittimelle huilulle sekä viululle ja continuolle.
Tiedossa ei ole, että kuningas olisi millään tavalla huomioinut saamaansa lahjaa – saati korvannut painatuksesta aiheutuneita kuluja Bachille. On tiedossa, että kuningasta ei erityisesti kiinnostanut vanhanaikaisena pidetty esoteerinen kontrapunktin taito. Hänen oma musiikkimakunsa oli ajan muodin mukaisesti suuntautunut kevyehköön ja varsin vähän kontrapunktia sisältävään galanttiin tyyliin.
Kokoelma Musicalisches Opfer on ainutlaatuinen yhdistelmä kuunneltavaksi tarkoitettua
säveltaidetta ja matemaattisina yhtälöinä täydellisiä kontrapunktisia luomuksia, joilla uskottiin
olevan suora yhteys sfäärien harmoniaan ja sitä kautta maailmankaikkeutta kannatteleviin
universumin rakenteisiin. Arvoituskaanonien avulla uskottiin olevan mahdollista tutkia ja ymmärtää itse Jumalan luomistyön luonnetta. Niiden uskottiin olevan kuin sfäärien harmoniasta tislattuja alkuaineita – pienimpiä yhteisiä nimittäjiä, joita Jumala oli käyttänyt luodessaan maailman.