Konserttisalin helmi – maailman suurimmat modernit konserttisaliurut

Tammikuussa 2024 käyttöön otetut Musiikkitalon uudet urut ovat Konserttisalin helmi. Ajatus konserttisaliuruista heräsi uudestaan henkiin, kun säveltäjä Kaija Saariaho lahjoitti hankkeen alkupääomaksi miljoona euroa vuonna 2017. Myös Helsingin kaupunki, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä monet säätiöt myönsivät lisärahoitusta urkuja varten. Hanke maksoi kaikkiaan 4,4 miljoonan euroa. Urkujen rahoittamiseen on osallistunut myös suuri joukko yksityishenkilöitä, jotka ovat lahjoittaneet hankkeeseen ostamalla uruista nimikoituja urkupillejä. Ennennäkemättömät urut rakensi käsityönä itävaltalainen Rieger Orgelbau. 

Alusta lähtien pidettiin tärkeänä, että säveltäjät pystyisivät säveltämään uruille uutta nykymusiikkia. Urut on pyritty näkemään tulevaisuuden soittimena, joka on soinniltaan rikas ja sopii monenlaisen musiikin esittämiseen. Säveltäjiä instrumentti kiehtoo erityisesti lukuisten uutta musiikkia innoittavien apulaitteiden ja teknisten ratkaisujen ansiosta. Näitä ovat esimerkiksi mikrotonaalinen pillistö, säädeltävä ilmanpainejärjestelmä ja lukuisat yläsäveläänikerrat. Uruissa on kaksi soittopöytää, toinen lavalla ja toinen ylhäällä urkujen yhteydessä. Tämä mahdollistaa urkurin työskentelyn aivan kapellimestarin vieressä ja yleisön näkyvillä.

Alunperin suunniteltiin 50–60-äänikertaisia urkuja, mutta loppujen lopuksi uruista tuli peräti kaksi kertaa isommat, 124 äänikertaiset. Urkujen yleispaisuttimet ovat esillä vaakasuorina luukkuina, mistä on suuri hyöty musiikillisesti. Yleispaisuttimet mahdollistavat äänen dynaamisen vaihtelun sen kaikissa pillistöissä. Kaikki urut ominaisuuksineen ja sointeineen ovat yksilöitä. Musiikkitalon urkujen sointisuunnitelmassa haettiin klassisen saksalaista sointia ja Récit-pillistössä ranskalais-romanttista. Tästä pääset tutustumaan urkujen äänikertaluetteloon.

Urkujen julkisivun vaihtoehdoista keskusteltiin pitkään. Tärkeäksi koettiin, että yleisö voi nähdä urut koko kauneudessaan eikä niitä piiloteta silloin, kun ne eivät ole käytössä. Suunnittelijat päätyivät monumentaaliseen ratkaisuun urkujen fasadista. Näin Musiikkitaloon saatiin maailman toiset taideteoksenomaiset urut. Yleisö voi myös nähdä urkujen sisään, kun paisutinluukut ovat auki. 

Urkujen fasadin eläväisen muotoilun tarkoituksena oli suunnittelutyöryhmän mukaan tehdä uruista elävä organismi. Onhan se soitin, joka hengittää. Näkyvillä oleva putkisto on monen taiteilijan ja rakennuksen innoittama. Se on saanut vaikutteita Pompidou-keskuksesta sekä suomalaisesta kulttuurista ja muistomerkeistä, kuten Sibelius-monumentista. Veistoksellinen julkisivu on myös toiminnallinen. Se sisältää 10 soivaa bassopilliä sekä ilmakanavia, jotka kuljettavat ilmaa palkeilta pilleille. Mm. urkujen neljä suurinta puista pilliä molemmilla sivuilla saavat ilmansa näiden 3D-tulostettujen kanavien kautta. Puhaltimet saavat korvausilmansa salin puolelta, joten urut kirjaimellisesti hengittävät samaa ilmaa yleisön kanssa.

Musiikkitalon konserttisalin urut ovat 60 oman alansa mestarin yhteistyössä rakentama taideteos, joka herää henkiin yleisölle urkurin avulla. Siinä hetkessä laitteesta tulee soitin, ja yleisö voi unohtaa instrumentin sisältämän tekniikan. Urkujen uskomaton sointien kirjo ja kuuntelukokemus konserttisalissa on jokaisen koettava itse. Tervetuloa konserttiin! 

Katso tulevat urkukonsertit tästä!

Lähteet: urutsoimaan.fi, Urkujen synty -elokuva sekä urkurit Pekka Suikkanen ja Jan Lehtola