AUF: Avanti!, UMO Helsinki & FiBO feat. Uri Caine, Paleface & Sounds of Mercy

Uri Caine, sovitukset ja piano
Paleface
Sounds of Mercy, joht. Jepa Lambert
Kamariorkesteri Avanti!
UMO Helsinki Jazz Orchestra, joht. Ed Partyka
Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO)

The Goldberg Variations were composed by J.S. Bach (1685–1750) in 1741 at the request of J.G. Goldberg, a talented pupil of Bach. Goldberg’s job was to entertain Count Keyserlink, the Russian Ambassador to the Saxon Court and a notorious insomniac who desired music in the night. Goldberg presented Bach with a 32 bar Aria consisting of four-eight bar phrases. From this simple theme, Bach fashioned 30 diverse variations, all based on the same harmonic structure. Some of the variations refer to the various dance forms of the time including a gigue and the formal French overture. Some of the variations are among the most technically complex recalling the keyboard writing of Scarlatti. Variations of the most diatonic nature are juxtaposed with the most chromatic. Every third variation is a canon in which the two upper voices imitate each other at every interval from the second to the ninth over the bass line. The final variation combines two drinking songs which would have been sung at the end of a party and signify the end of the piece, a comic touch the listeners of the time would have well appreciated. Throughout the Goldberg Variations, Bach exemplifies the compositional freedom of the theme and variation form, that is, generating pieces of extreme diversity from one basic idea. He provides a comprehensive, encyclopedic view of his musical world through the narrow focus of a single harmonic form.

Tonight you will hear many of the original Goldberg Variations rearranged for various instruments and usually with improvised counterpoint. But in addition you will hear new variations interspersed and juxtaposed with Bach. All of these variations follow the harmonic form of the Aria. But as Bach included dance forms in his variations, I wanted to add other dance forms like the tango and the mambo. As Bach refers to various composers from Vivaldi to Scarlatti, I refer to other composers from Stockhausen to Monk to Rachmaninov. Canons and other contrapuntal devices are included in various styles. And in a sense I also wanted to include a concise history of jazz as various members of the ensemble improvise on the harmony as if it were a “standard”. Because religious exaltation is so important in all of Bach’s music, I also wanted to add the religious ecstasy of Gospel music. The inclusion of all these different styles of music that I love exemplifies the idea of theme and variations, that of deriving the greatest variety of music from a single chord progression.

Uri Cainen (s. 1956) The Goldberg Variations (2000) on levyllä yli kaksituntinen, 72 raidan mittainen suurteos. Tyylilliseltä moninaisuudeltaan häkellyttävässä ja jatkuvasti ilahduttavassa kokonaisuudessa ei ole kyse ensisijaisesti Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Goldberg-variaatioiden (1741) sovituksesta. Teos on ennemminkin katsaus variaatioiden ja musiikillisen muuntelun periaatteeseen sekä 2000-luvun äänitetyn musiikin kyllästämään todellisuuteen, jossa eri tyylit, kulttuurit ja ajat ovat jatkuvasti läsnä.
Caine on esittänyt variaatioita aiemmin Suomessa Pori Jazz -festivaalilla tuoreeltaan vuonna 2000 sekä Avantin produktiossa vuonna 2011. Nyt variaatioista kuullaan Avantille, UMO Helsingille ja FiBOlle sovitettu valikoima.

Monen muun tapaan, Caine on kertonut kiinnostuneensa Bachin Goldberg-variaatioista kuunneltuaan Glenn Gouldin vuoden 1955 levytystä. Tässä ensimmäisessä levytyksessään Gould esitteli suurelle yleisölle irtonaista, kontrapunktiset linjat läpivalaisevaa tapaa soittaa Bachia modernilla pianolla. Jälkimmäisessä, vuoden 1981 levytyksessään Gould sen sijaan soittaa yleisölle, joka oli jo alkanut tottua historiallisiin esityskäytäntöihin ja periodisoittimiin. Siinä näkökulma on paikoin verkkaisen meditatiivinen ja keskiössä on variaatioiden tempovalintojen keskinäinen suhde sekä kokonaisarkkitehtuuri.

Taiteilijana Gould halusi edustaa esiintyvän muusikon emansipaatiota suhteessa klassisen musiikin säveltäjille uskolliseen tulkintaan, keinonaan äänitysstudio. Tämä taiteellinen vapaus resonoi myös Cainen tavassa viitata kintaalla tyylien ja konserttikäytäntöjen rajoille.

Goldberg-variaatiot ovat 1740-luvulta, mutta ne ovat leimallisesti 1900-luvun musiikkia. Alkuperäisten salonkimusiikin ja konossöörien aivojumpan funktioiden sijaan variaatioista tuli nykyaikaiseen resitaalikäytäntöön sopiva huippupianistin tai -cembalistin haaste. Variaatiot ovat poikkeuksellisen yhtenäinen kokonaisuus verrattuna Das Wohltemperierte Klavieriin tai suppeampiin klaveerisarjoihin – verrokiksi sopii oikeastaan vain keskeneräinen Die Kunst der Fuge.

Yksi varhaisia 1900-luvun Goldberg-merkkipaaluja on Wanda Landowskan levytys teoksesta cembalolla vuodelta 1933. Gouldin sekä vanhan musiikin liikkeen esiinmarssin myötä levytysten määrä on räjähtänyt, ja toisaalta teos on sovitettu niin uruille, jousikvartetille kuin saksofonikvartetillekin. Jazzin piirissä myös Jacques Loussier on levyttänyt variaatioista oman versionsa jazztriolle (2000). Iiro Rantala on puolestaan ottanut variaatiot oman jazzin historiaa käsittelevän kokonaisuutensa selkärangaksi (My History of Jazz, 2012).

Cainen variaatioiden keskeinen ajatus on rinnastaa eri muuntelun periaatteita – oli sitten kyse barokista, romantiikan ajasta, jazzimprovisaatiosta, elektronisesta versioinnista ja samplauksesta tai hip hopin verbaalisesta freestylestä. Caine rinnasti Bachin 32 tahdin harmonisen kaavan jazzstandardien pohjalta improvisoimiseen ja ajatteli variaatiomuotoa myös sonaattimuodon vastakohtana. Keskeistä ei ole aiheen kehittely vaan briljantti ja rikas vaihtelu.

Uutta väriä illan versioon Cainen variaatioista tuovat hiphop-artisti Paleface ja Jepa Lambertin johtama gospelkuoro Sounds of Mercy. Paleface tunnetaan taiteellisesta avoimuudestaan muusikkona ja kulttuurikeskustelijana, ja myös alkuperäisessä teoksessa kuultiin spoken wordia, äänneakrobatiaa sekä rosoisia räppibiittejä. Klassisen musiikin lisäksi variaatioiden toinen keskeinen viitekehys ovat musiikinlajit, joiden tausta on amerikanafrikkalainen. Jazzin eri tyylien ja hip hopin lisäksi läsnä on myös gospel.

Rapista ja sanataiteesta voi löytää yhtymäkohdan klassisen musiikin variaatiomuodon historiaan. Teema ja siihen pohjautuvat variaatiot vertautuvat klassisen retoriikan periaatteisiin, ja erityisesti barokkimusiikissa ilmaisu perustui vakiintuneiden musiikillisten figuurien hallintaan ja luovaan käyttöön. Halutun affektin saavuttaminen edellytti musiikillisen retoriikan tuntemusta.

Caine on pitkällä pianistin- ja säveltäjänurallaan levyttänyt yli 30 albumia ja soittanut nuorena Freddie Hubbardin tai Grover Washington Jr:n kaltaisten jazzlegendojen kanssa. Säveltäjänäkään Cainea on turha yrittää sijoittaa vain yhden tyylilajin alueelle. Hänen sävellyksenopettajansa oli yhdysvaltalaisen avantgarden keskeinen nimi, George Crumb. Nykytaidemusiikin eri suuntaukset kuuluvat myös variaatioissa, ja tällä kertaa Caine on omistanut yhden kappaleen kesäkuussa poisnukkuneelle Kaija Saariaholle.

Tyylisekoitus, jossa liikutaan kaiken mainitun lisäksi myös valssien, tangon, myöhäisromantiikan ja wieniläisklassismin maailmoissa, perustuu Bachin alkuperäisteoksen piirteisiin. Sen lisäksi, että Bach kirjoitti muunnelmansa eri barokin sävellyslajit ja kansalliset perinteet huomioiden, viimeisessä variaatiossa kuullaan kaksi kansansävelmää (Ich bin solang nicht bei dir g’west ja Kraut und Rüben haben mich vertrieben). Kyseessä on nk. quodlibet, jossa tunnettuja sävelmiä asetetaan kontrapunktiin – korkeaa ja matalaa sekoittaen ja musiikillisen nokkeluuden tähden.

Bachin ensimmäisen elämäkerturin Johann Nikolaus Forkelin mukaan Goldberg-variaatiot oli sävelletty helpottamaan venäläisen diplomaatin, kreivi Keyserlingin unettomia öitä. Tarina ei ehkä pidä paikkaansa, mutta vaikuttaa yhtä kaikki teoksen vastaanottoon. Cainen variaatioiden uneton kuulija vaatii kuultavakseen aivan toisenlaisen tyylikirjon kuin 1700-luvun ihminen. Bachin ratkaisu kerrata aaria variaatioiden lopussa säteilee eräässä mielessä koko Cainen teoksen läpi. Kun eri variaatioiden välinen tyylikirjo on suuri, Bachin materiaalin kuuleminen tuntuu joka kerta kuin kotiinpaluulta.

Justus Pitkänen

Uri Caine (s. 1956) on monipuolinen säveltäjä ja pianisti, joka taitaa niin klassisen musiikin kuin jazzin. Hän aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana ja sävellyksen opiskelun 12-vuotiaana. Hän on opiskellut sävellystä mm. George Crumbin johdolla. Caine on levyttänyt monipuolisesti niin klassista musiikkia kuin jazzia, iskelmää ja brasilialaista poppia sekä useita soololevyjä. Vuonna 2009 hän oli Grammy-ehdokkaana The Othello Syndrome -levyllään. Caine on versioinut klassikkoteoksia Mozartilta, Beethovenilta, Schumannilta ja Wagnerilta. Cainen villit, vapaat ja vaativat Goldberg-muunnelmiin perustuvat tulkinnat törmäyttävät maukkaasti barokkia, klassista musiikkia ja jazzia.

Suomiräpin pioneeri Paleface eli Karri Miettinen on yksi maamme arvostetuimmista ja kansainvälisimmistä rap-artisteista. Hän on lähes 25-vuotisen uransa aikana raivannut paikkansa musiikkigenren eturiviin sekä kotimaisen hiphopin kovimmaksi nimeksi ja valtiaan paikalle. Paleface julkaisi esikoisalbuminsa The Pale Ontologistin vuonna 2001, jonka jälkeen levyhylly on karttunut yhdeksällä omalla albumilla, joista erityisesti suomenkieliset ovat saaneet valtavan positiivisen vastaanoton ja tuoneet faneja myös kaikkien genrerajojen ulkopuolelta. Soolouransa lisäksi Paleface on ollut mukana useissa kokoonpanoissa, kuten Ricky-Tick Big Bandissa ja GG Caravanissa. Musiikin ohella Paleface on kirjoittanut useita lähinnä Suomiräppiin liittyviä kirjoja. Aktiivinen rasismin vastustaja ja ihmisoikeuksien puolustaja on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, vuoden miessolistin, vuoden hiphop-albumin ja vuoden etnon Emma-palkinnot.

Karrin lukemien runojen/tekstien kirjoittajat:

Susinukke Kosola
V.S. Luoma-aho
Kirsi-Marja Moberg
Allen Ginsberg (J.K. Ihalaisen suomentamana)

Sounds of Mercy on vuonna 2021 perustettu pääkaupunkiseudulla toimiva gospelkuoro. Sen muodostaa noin 25 laulajaa, joiden äänet ovat hitsautuneet yhteen vuosien yhteistyössä eri kuoroissa ja joita yhdistää rakkaus afroamerikkalaiseen gospelmusiikkiin. Armo on kuoron keskeisin arvo ja gospelin ydin. Jokaisella laulajalla on oma tarinansa ja kokemuksensa armon kohtaamisesta, ja tämän kokemuksen Sounds of Mercy haluaa jakaa yleisönsä kanssa. 

Sounds of Mercy antaa oman, uniikin äänen Suomen gospelkentälle tuottamalla omaa musiikkia ja tulkitsemalla vanhempia ja uudempia gospelklassikoita. Kuoron johtaja Jepa Lambert on ammattilaulaja ja sessiomuusikko, joka on tehnyt uransa sovittamalla harmonioita ja säestämällä solisteja monipuolisilla laulusoundeilla. Hän on johtanut erilaisia kuoroja 14-vuotiaasta asti ja New Yorkissa asuessaan laulanut Times Square Churchin satahenkisessä gospelkuorossa. Nykyään Jepa on tuttu kasvo monille TV-katsojille lukuisten musiikkiohjelmien taustalaulajana.

Vuonna 1983 perustettu Kamariorkesteri Avanti! liikkuu vapaasti eri aikakausissa ja tyylilajeissa. Sen perustajat Esa-Pekka Salonen, Olli Pohjola ja Jukka-Pekka Saraste asettivat orkesteriin lähtökohdaksi kokoonpanon sijaan teoksen, siksi Avanti! muuttaa muotoaan konsertista toiseen. Monet taidemusiikin keskeiset uudet virtaukset ovat kanavoituneet Suomeen Avantin kautta. Taiteellisen johtajansa Kari Kriikun johdolla Avanti! toimii edelleen alkuperäistä ideologiaansa noudattaen. Avanti! vie kuulijansa rohkeisiin valintoihin: aiemmin tuttu vaikuttaa uudelta, uusi pian tutulta.

Muusikot 12.9.2023
Niko Kumpuvaara, harmonikka
Kari Kriikku, klarinetti
Petri Piiparinen, lyömäsoittimet
Tero Toivonen, käyrätorvi
Ville Herrala, kontrabasso

UMO Helsinki Jazz Orchestra on jazzin ja rytmimusiikin saralla ammattimaisesti toimiva orkesteri, joka esiintyy vuosittain noin sadassa konsertissa ja tapahtumassa. Vuodesta 1975 alkaen UMO Helsinki on julkaissut yli 60 albumia ja esiintynyt kotimaisten huippunimien lisäksi kansainvälisten jazztähtien kanssa. Orkesterin ohjelmisto ulottuu aina jazzista souliin ja klassiseen musiikkiin yhdistäen yllätyksellisesti uutta ja vanhaa.

Muusikot 12.9.2023

Kapellimestari
Ed Partyka

Saksofoni
Ilmari Rönkä, 1. altto
Max Zenger, 2. altto
Casimir Ekman, 1. tenori
Olli Ojajärvi, 2. tenori
Mikko Mäkinen, baritoni

Trumpetti
Teemu Mattsson
Timo Paasonen
Tero Saarti
Mikko Pettinen

Pasuuna
Kasperi Sarikoski
Pekka Laukkanen
Mikko Mustonen
Juho Viljanen, bassopasuuna

Komppi
Uri Caine, piano
Juho Kivivuori, basso
Markus Ketola, rummut

Vuonna 1989 perustettu Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) on ollut koko historiansa ajan monella tavalla edelläkävijä. Orkesteri tunnetaan Suomessa ja ulkomailla taidokkaista esityksistään, luovasta ohjelmistosuunnittelustaan ja monenlaisista kumppanuusverkostoistaan, kuten Nordic Baroque Scene -yhteistyöstä. Ytimessä on barokkimusiikki, mutta FiBOlta luontuvat myös niin varhaisbarokki ja -romantiikka kuin Sibeliuksen teokset ja periodisoittimille sävelletty uusi musiikki. Oman FiBO Records -sarjan lisäksi tallenteita on toteutettu useiden levy-yhtiöiden kanssa. Tuorein, Ilya Gringoltsin kanssa tehty ja Locatellin viulukonserttoja sisältävä Il labirinto armonico -levy (BIS) on saanut merkittäviä tunnustuspalkintoja, kuten Gramophone Editor’s Choicen (3/2021) ja Diapason d’orin (5/2021).

Muusikot 12.9.2023
Anthony Marini, 1. viulu
Irma Niskanen, 2. viulu
Laura Kajander, alttoviulu
Tatu Ahola, sello
Petri Ainali, kontrabasso
Anna Orasmaa, cembalo
Eero Palviainen, luuttu
Hanna Haapamäki, traverso & nokkahuilu

———————

Kamariorkesteri Avanti!
Taiteellinen johtaja: Kari Kriikku
Toiminnanjohtaja vs.: Tuomo Huhdanpää
Tuottaja: Lotta Vartiainen

UMO Helsinki Jazz Orchestra
Taiteellinen johtaja: Ed Partyka 
Toiminnanjohtaja vs.: Henriika Steidel-Luoto 
Orkesterijärjestäjä: Ilkka Ferm 
Tuotantopäällikkö: Terhi Siirala 
Markkinointi- ja viestintäpäällikkö: Niina Eeva

Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO)
Taiteelliset suunnittelijat: Marianna Henriksson & Anthony Marini
Toiminnanjohtaja: Laura Kajander
Tuotantopäällikkö: Outi Kartano
Markkinointi- ja viestintäpäällikkö: Aino Jalkanen

Konsertti on osa AUF-yhteistyötä, jota Avanti!, UMO Helsinki Jazz Orchestra ja Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) ovat tehneet syksystä 2017 Musiikkitalon kanssa. Ensimmäinen suuri yhteistyökonsertti pidettiin syksyllä 2019.

Tutustu tuleviin konsertteihin tapahtumakalenterissa: musiikkitalo.fi/tapahtumat