Esikuvallinen armeija Rykmentin tyttäressä (Suomen Kansallisooppera 1935–1939)

Linkki livestreamiin lisätään tälle sivulle pian.

Suomalaisessa Oopperassa sai ensi-iltansa Gaëtano Donizettin Rykmentin tytär marraskuussa 1935. Suomeksi esitetyn teoksen ohjasi Väinö Sola (1883–1961), joka myös dramatisoi sen ja kirjoitti uuden suomenkielisen libreton. Vaikka Suomalaisessa Oopperassa teosta ei ollutkaan esitetty aikaisemmin, se oli silti tuttu suurelle osalle yleisöä mm. Kansallisteatterin suosituista esityksistä (1909–1913 ja 1925). Myös Suomalaisen Oopperan tuotannosta tuli suosittu, ja sitä esitettiin 27 kertaa aina syksyyn 1939 asti, kun Suomessa valmistauduttiin Neuvostoliiton vastaisen sodan syttymiseen. Aiemmista Rykmentin tyttären tuotannoista poiketen Sola tuo näyttämölle tuttujen marssisävelmien tahtiin aivan uudennäköisen Hitlergruss:ia käyttävän armeijan, ja siinä muutoinkin tavoitellaan nyky-saksalaisen armeijan tuttavallistamista. Solan ohjaamassa produktiossa resonoituu 1930-luvun poliittinen tilanne, jota suhteessa Saksaan sävytti ristiriita ns. vanhan sivistyneen Saksan ja uuden Hitlerin johtaman Saksan välillä. Solan ohjaus pyrkii liudentamaan tätä mentaalista konfliktia taiteen keinoin.

Ohjelma
Konsertin teoksissa heijastuvat sodan kasvot Napoleonin taisteluista toiseen maailmansotaan.

Runoilijat ja säveltäjät romantiikasta modernismiin ilmentävät sodan todellisuutta yksilön kokemuksesta käsin, naturalistisin ja inhorealistisin kuvin sekä propagandalauluin. Inhimillinen kärsimys ja sodan onnettomuus tuodaan iholle, etäännytetään tai ironisoidaan. Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimissä synnytetään taistelutahtoa.

Sodan äänimaisemassa kuuluvat marssirytmit, ratsut, torvisignaalit, rumpujen pärinä ruudinsavun keskellä, pommien vihellykset, sotakenttien kaukainen jyrinä, teloituskomppanian lentävät luodit ja sotateollisuuden väsymättömät koneet.

Robert Schumann (1810–1856):

Vier Märsche, Neljä marssia pianolle op. 76
nro 1 Es-duuri, Mit grösster Energie
nro 3 B-duuri Lagerszene / Leirikohtaus

Die Soldatenbraut / Sotilaan morsian (Mörike) op. 65 nro 1

Hauptmanns Weib / Kapteenin vaimo (Burns) op. 25 nro 19

Die beiden Grenadiere / Kaksi krenatööriä (Heine) op. 49 nro 1

Der Soldat / Sotilas (Andersen) op. 40 nro 3

Harvoin soitetut Neljä marssia pianolle syntyivät keväällä 1848. Marssit liittyvät Dresdenin tasavaltalaiseen vallankumousliikehdintään ja ilmentävät kaupungin sotilaallisia tapahtumia. Schumann itse nimitti populaariin tyylin sävellettyjä marssejaan tasavaltalaisiksi ja kertoi säveltäneensä ne palavan innoituksen vallassa.

Schumannin laulujen kertojat ovat taipumattomia krenatöörejä ja uskollisesti odottavia puolisoita. Sodan todellisuus vie taistelukentille sankaruuteen vapauden ja ihmisarvon puolesta, mutta yksittäisen sotilaan tragedia on jäädä sodan heiteltäväksi. Vallankumoukselliset mielialat ja sodankäynnin idealistiset päämäärät kuvitetaan innoittunein marssirytmein ja Marseljeesin sävelin.

Sergei Rahmaninov (1873–1943): Poljubila ja na petšal svoju / Sotilaan vaimo (Ševtšenko) op. 8 nro 4

Modest Musorgski (1839–1881): Zabytyj / Unohdettu (Goleništšev-Kutuzov)

Sodan makaaberius, murhe ja toivottomuus hengittävät raskaasti venäläisissä lauluissa. Vallanpitäjät sanelevat kohtalon, johon yksilö ei voi vaikuttaa. Rahmaninovin slaavilaisessa romanssissa sotamiehen vaimo alistuu yksinäiseen vanhuuteensa. Musorgskin sodanvastaisen balladin varis jäytää taistelukentälle unohdetun, kuolleen sotilaan silmää.

Theodor W. Adorno (1903–1969)

Zwei Propagandagedichte von Brecht für Singstimme und Klavier /

Kaksi Brechtin propagandarunoa lauluäänelle ja pianolle
1. Brecht
2. Das Lied von der Stange (Laulu rautatangosta)

Sosiologi ja filosofi Theodor W. Adornon suppeaa sävellystuotantoa esitetään harvoin. Dissonoivista ja ekspressionistisista propagandalauluista ensimmäisessä myrsky-yön kukkiva ruusu symboloi Saksan kukoistusta Hitlerin poistuttua.

Monimerkityksellisen toisen laulun runossa Brecht leikkii Stange-sanalla viitaten sillä Ruhrin terästeollisuuden tukeen Hitlerin sodankäynnissä. Runoa epäillään Adornon omaksi Brecht-parodiaksi.

Henri Duparc (1848–1933): Lamento / Valitus (Gautier)

Au pays où se fait la guerre / Sotivaan maahan (Gautier)

Duparcin myöhäisromanttiset laulut on sävelletty Théophile Gautier’n symbolistisiin ja dekadentteihin runoihin. Sota etääntyy myyttiseen aikaan ja verhottuihin merkityksiin.

Valkean haudan yllä, punamarjakuusen oksalla laulaa vaalea kyyhky surullista lauluaan. Neito tornissa odottaa sotaan lähteneen rakastettunsa paluuta.

Claude Debussy (1862–1918):

Noël des enfants qui n’ont plus de maison / Kodittomien lasten joulu (Debussy)

Ensimmäisen maailmansodan keskelle syntynyt Debussyn isänmaallinen laulu on epätoivon ja vihan huuto sodan julmuuksille. Ranskalaiset orpolapset rukoilevat rangaistusta saksalaisille sotilaille ja leipää joululahjaksi.

Richard Wagner (1813–1883): Les deux grenadiers, Kaksi krenatööriä WWV 60 (Heine)

Runoilija Heinrich Heinen tapaaminen Pariisissa vuonna 1839 innoitti Wagneria säveltämään ranskankielisen käännöksen kahden aseveljen matkasta Venäjän sotavankeudesta Ranskaan. Schumannin laulu Heinen samaan runoon valmistui muutamaa kuukautta myöhemmin. Uljaaksi lopuksi Wagner maalaa Schumannista poiketen Marseljeesin sävelet pianolla.

Esiintyjät
Anne Kauppala, luento
Jenni Lättilä, sopraano
Jenni Lappalainen, piano

Lue lisää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sivuilta

Vapaa pääsy /

Kahvi ja avec?

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Kotisivut

Vapaa pääsy

Kahvi ja avec?

Tilaa tarjoilut